Joulukirje

Tämä unilla ollut blogi herää nyt ainakin joulutervehdyksen muodossa hetkeksi eloon. 

Tänä vuonna joulukortit jäivät lähettämättä. Vetoan siihen, että loppuvuosi oli aika hulinaa valmistumiskiireiden, töiden, Prahan reissun ja valmistujaisten vuoksi. Ei saa ottaa liikaa stressiä näistä jouluhulinoista, ei se ole joulun tarkoitus. Pekka Simojoki sanoi jossain haastattelussa hyvin, että joulusta on tullut vastakauppaa - sitä, keneltä sain viime vuonna kortin tai kukkasen, täytyy muistaa tänä vuonna vähintään yhtä hienolla muistamisella. Siitä joulussa ei kuitenkaan ole kysymys. Jouluna saamme vastaanottaa ja antaa lahjoja - saimmehan ensimmäisenä jouluna lahjoista parhaimman seimeen nukkumaan. Sen vuoksi muistamme muita. Ja niistä muistamisista saa olla iloinen ja kiitollinen - vailla ahdistusta siitä etten itse välttämättä muistanut antaa vastalahjaa.

Syksy hujahti ohi sellaisella vauhdilla, ettei ehkä koskaan. Tai no liekö tuo syksy vielä loppunutkaan... Lyhyen kesäloman jälkeen palasin vielä pariksi kuukaudeksi gradun ääreen, tein viimeisen harjoittelun ja loput kurssit valmiiksi. Kun saimme gradun pakettiin huippuparini kanssa, aloitin kuuden viikon sijaisuuden lähikoululla. Pojua hoiti edelleen, kuten keväälläkin, Tampereen mummu! Siitä tietää, että on ollut vähän hoppu, kun kameraankaan ei ole tallentunut tältä syksyltä montaakaan kuvaa. Tämän postauksen kuvat on junaratakuvaa lukuun ottamatta otettu Prahassa.

Marras-joulukuun taitteessa otimme tosiaan pienen irtioton arkeen ja lähdimme käymään Prahassa. Olin kuullut kaupungista pelkkää hyvää, mutta yllätyin kaupungin viehättävyydestä siitä huolimatta erittäin positiivisesti! Reissussa oli mukana myös Tampereen mummu ja pappa.

Mitäpäs meille muuten kuuluu? No aika hyvää, luulisin! Poju aloittaa hoidossa alkuvuodesta ja minä teen sijaisuuksia kevätlukukauden. Ukko jatkaa toistaiseksi samassa työpaikassa kuin tähänkin asti. Pojusta on tulossa myös isoveli, sillä ensi kesänä meille pitäisi syntyä uusi vauva! Poju jo kovasti pussailee vielä kovin pikkiriikkistä masuvauvaa. 

Olemme päättäneet, että elämän pitää nyt vähän rauhoittua ja kevätpuolen on oltava monellakin tapaa rennompi - olisi hyvä keskittyä vaikkapa vaan ihan muutamaan asiaan, alkaahan Pojullakin ihan uudenlainen arki hoitokuvioiden myötä. Rauhoittuminen on hyvä aloittaa joulusta, levon ja rauhan juhlasta.

Siunattua, levollista, iloista ja kaikin puolin juuri hyvää joulua! Tulkoon myös ensi vuodesta hyvä,

toivottavat Allekirjoittanut, Ukko ja Poju

Pitkästä aikaa moi!

Pitkä blogihiljaisuus selittynee ihan vaan sillä, että arki täällä on muuttunut vähän erilaiseksi tämän mamman lisääntyneiden kouluhommien vuoksi. Aika tuppaa olemaan välillä vähän kortilla ja silloin kun sitä aikaa on, ei sitä halua kuluttaa koneella istumiseen.

Poju, yöpuku ja simäpussit 

Levillä ulkoilemassa

Kovasti oli serkuksilla mukavaa

Elämä on kyllä yhtä hampaiden tekemistä! Komeat viisi hammasta löytyy suusta ja seuraavia odotellaan.

Ihanaa mukavaa kevättä kaikille! Just nyt sataa näköjään lunta tuolla ulkona... Pyrin ainakin kuvia heittelemään tänne vähän ahkerammin :) 

Imurihommia

Täällä arki rullaa mallikkaasti. Minämimmi käyn välillä koulussa, anoppi hoitaa Pojua ja systeemi on toiminut erittäinkin hyvin. Välillä tuo parivaljakko puuhaa meillä, mistä minun on helpompi sujahtaa muutamassa minuutissa yliopistolle ja välillä nuo kaksi suhaavat muualla. Vähän rajoittaa vielä tuo imetys, joka vaatii silloin tällöin treffejä Pojun kanssa.

Koulua on nyt helmikuussa tosi vähän, mutta pari tenttiä pitäisi selättää (LUE: Nyt pitäisi lukea tenttiin.) Kuitenkin touhua koulujuttujen parissa on sen verran, että päivinä, jolloin olen Pojun kanssa ihan vaan kotosalla, en kaipaa mitään erityisohjelmaa. Perhekerhossa käydään torstaiaamuisin jos ehditään ja muulloin pyritään treffailemaan kavereita. Sen lisäksi ehdin hiihtämään ja välillä jumppaamaan. Ihan perusjuttuja siis!

Viime viikolla meillä jylläsi flunssa, jonka seurauksena Poju on vieläkin kovin nuhainen. Pojulle nenä on aina ollut hyvin yksityinen asia. Nyt kuulemma pitäisi sitten ostaa kätevä nenäimuri, eikä ihan mikä tahansa nenäimuri vaan sellainen, joka kiinnitetään OIKEAAN imuriin. Siis pölynimuriin! Olen ehdottomasti samaa mieltä, että sellainen me tarvitaan.

Nyt on ihan pakko jatkaa hommia.

Vauhti kovenee

Sitten viime kerran Poju on oppinut sekä istumaan että ryömimään. Hän myös nousee kontalleen, polvien varaan seisomaan ja pahimmillaan (tai parhaimmillaan) myös huterasti jalkojen varaan! Iik. Ryömimään oppiminen ajoittui viikolle, jolloin mikään ei ollut hyvin. Hampaita odoteltiin, sillä poikaa kiukutti päivin ja öin, vaatteet olivat sukkiin saakka kuolassa ja kieli lirputti koko ajan ikeniä. Kun ei vaan vieläkään lusikka kilahda!

Ryömimään Poju oppi hauskasti eräänä kiukkupäivänä kun mikään ei ollut hyvin ja piti päästä äidin sukkiin kiinni ja syliä tavoittelemaan (mikä myös on todella kummallista yhtäkkiä, kun ei poika ole ikinä syliin kaipaillut). Ei auttanut muu kuin lähteä liikeelle. Tyyli oli alkuun aika käsipainotteinen, mutta ihan toimiva! Tyyli muistuttaa lähinnä uimista!

Kaikki uusi opittu näkyy nyt risaisina yöunina, sillä Poju konttailee ympäri sänkyään ja heräilee jatkuvasti. Siksi lie tämä blogikin ollut vähän tyhjäkäynnillä viime aikoina. 

Uskon kuitenkin vakaasti, että parempaan päin ollaan unien kanssa menossa, että eiköhän tämäkin blogi tästä vielä piristy! 

Joulu

Kotiuduimme joulupäivän iltana maalta joulunvietosta. Lähdimme sinne jo etukäteen valmistelemaan joulua. Meidän jouluumme kuului ainakin perhettä, sukua, naurua, jauhoja, porkkanaa, lunta, hulinaa, joulupukin puhelu, musiikkia, piparkakkutalo, luistelua, yöitkua, ähkyä, karkkilakon loppumista, jouluaamun kävely, yksi joulukonsertti, piilosilla oloa, jouluevankeliumi ja jouluaaton päiväunet.

Rosollia valmistamassa

Piiloleikki!

Innokas pulkkailija

Joulureissu

Muuton jälkeinen sekava aika selätetty ja kotonakin pystyy oleskemaan melkein siivoamatta. Se on mukavaa se! 

Oltiin vähän reissussa viikonloppuna, ettei nyt sentään ihan lepäämään ehdittäis! Piti lähteä lauantaiaamuna kohti Helsinkiä, mutta lähdettiin jo aamulla uhkaavan huonon ajokelin vuoksi perjantai-iltana. Poju nukahti autoon, luulin että yöunille. No eipäs ollutkaan vielä yöunilla vaan sitten tapeltiinkin johonkin puoli kahteen että saatiin se nukkumaan.

Stockmann Helsinki

Lauantaita vietettiin Helsingin tädin kanssa, vähän ostoksilla ja nähtiinpäs sattumalta yksi söpö Jippii-kuorolainen ja sen äiti. Sekin kyllä söpö. Illalla mentiin syömään Peninsula 1899- ravintolaan reissuporukalla ja siitä hypättiin laivaan kohti Tallinnaa.

Reissussa oli mukana 14 aikuista ja kaksi pikkureppanaa. Kaikki sujui aivan valtavan hyvin! Niin hienosti, että kuvat jäivät lähes kokonaan ottamatta. Kaikki muu sujui hyvin paitsi mun nukkuminen. Oltiin siis yö laivassa. Pojun vieressä nukkuminen on mahdotonta, nyrkistä tulee vähän väliä. Hetken jo yön pimeinä tunteina mietin, että IKINÄ en enää lähde tämmösiin reissuihin mutta kylläpäs vaan lähden, oli sen verran kivaa!

Sunnuntaina käytiin aamiaisella, shoppailtiin, kierreltiin vanhaa kaupunkia ja syötiin kivassa Frank -ravintolassa. Ja sit matkustettiin takaisin.

Se oli kiva miniloma se! 

Ja koska kuitenkin haluatte Pojustakin kuvan, päätin laittaa oikein VIDEON. Ei hajuakaan toimiiko tää näin. Kokeillaan!

https://drive.google.com/file/d/0B4oRic8Tm17gQUhsdHRoNDFmaEk/view?usp=sharing


Ps. tänään ei oo tullut suunnilleen mistään mitään. Ukko unohti aamulla eväät. Koululla ei toiminut hissi, tulostin eikä tietokone. Pojukin heräsi sillä reissulla. Kotona hän vaan kiukutteli eikä suostunut mennä päikkäreille ja kiersin sitten taloa pari kertaa ympäri rattaiden kanssa. Tiskikaapista tipahti vesipullo kuumaan tiskiveteen ja vesi lensi mun päälle. Ja nyt kun näitä listaan niin tää kuulostaa ihan normipäivältä. Ja paistoihan sentään aurinko!

Perunaa!

Poju on nyt viikon verran maistellut aamupäivisin perunaa. Aika hauskaa touhua kyllä!

Kuvat on viikonlopulta mummulasta. Siellä oli hyvä aloittaa perunointi, perunavaarin kannustamana! Tässä tais kannustaa kyllä mummu.

Muuten meillä on täällä kohta puolivuotias ilopilleri, joka on päivisin kyllä hauska ja sosiaalinen tapaus. Öissä on edelleen parantamisen varaa... Poju nukkuu korkeintaan kaks tuntia putkeen tällä hetkellä, ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. On tässä kaikenlaisia kokeiluja tehty unien paranemiseksi ilman mainittavia tuloksia. 

Oikein naurattaa, kun joskus sitä mietti, miks pikkulapsiperheiden vanhemmat puhuvat aina nukkumisesta. Kun Poju oli ihan pieni ja ihmiset kyseli kuinka me nukutaan niin mä vaan ajattelin että mikäs tässä nukkuessa! Että olis kyllä kiva kun sais nukkua koko yön putkeen yhden heräämisen asemesta. Nyt sitä jotenkin alkaa hoksata tuon kysymyksen merkityksen!

Hullua kyllä, mä jotenkin kuvittelin että kun me Ukon kans ollaan oltu vauvoina hyviä nukkumaan niin kyllähän Pojukin varmasti... 

No mutta hei, tää on oikeesti lyhyt aika, ei tää ikuisuuksia kestä. Ei vaan liiku juuri mitään tuolla aivorintamalla tällä hetkellä. Suotakoon se minulle!